Kun koulu ei ollut turvapaikka – elämä koulukiusattuna


Kun koulu ei ollut turvapaikka – elämä koulukiusattuna

Koulun pitäisi olla paikka, jossa opitaan, kasvetaan ja löydetään omat vahvuudet. Minulle se oli kuitenkin jotain ihan muuta. Minulle koulu oli paikka, johon meneminen tuntui monesti vastenmieliseltä – ei oppimisen takia, vaan ihmisten. Olin koulukiusattu. Ala-asteella, yläasteella. Vuosien ajan.

Kiusaus ei ollut fyysistä, vaan henkistä – ja juuri siksi se ehkä jäi niin syvälle. Ilmeet, katseet, naurut selän takana. Pienet sanat, joista ei voi oikein sanoa kenellekään, koska "eihän se nyt mitään erityistä sanonut". Mutta minä tunsin sen. Joka päivä. Koko ajan.

Tilastoja koulukiusaamisesta Suomessa

  • Suomessa noin 20–25 % oppilaista on kokenut kiusaamista jossain vaiheessa koulutaivaltaan.

  • Noin 10 % lapsista kokee kiusaamista toistuvasti.

  • Kiusaaminen on yleisempää alakoulussa, mutta yläkouluikäisillä sen vaikutukset näkyvät usein vakavammin.

  • Tytöt kokevat enemmän henkistä ja sosiaalista kiusaamista, kuten ulkopuolelle jättämistä ja juoruja.

  • Pojat kohtaavat enemmän fyysistä tai näkyvää kiusaamista.

(Lähteet: THL, MLL, Kouluterveyskysely)

 päivä koulukiusatun silmin

Aamu. Herätyskello soi, mutta vatsassa on painava tunne. Tänään on liikuntatunti – se tarkoittaa pukukoppia ja muiden katseita. Välitunti – kenen viereen voi mennä? Kukaan ei kutsu mukaan.

Koulussa. Tunnilla opettaja kysyy jotakin, nostan varovasti käden. Takaa kuuluu naurahdus. Kadun heti. Joku kuiskaa jotakin kaverilleen, he katsovat minuun. Naurahtavat. En tiedä mitä sanottiin, mutta se riittää.

Ruokala. Istun yksin. Viereiset pöydät täyttyvät nopeasti, mutta kukaan ei kysy, voiko istua tänne. Mietin, mitä teen väärin. Miksi en kelpaa?

Koti. Helpotus. Turvallinen paikka. Mutta huomenna kaikki alkaa taas alusta.

Elämä nyt – aikuisena

Nyt aikuisena nuo hetket palaavat mieleen yllättävissä tilanteissa. Uudet tuttavuudet, työyhteisöt, kaveripiirit – ne voivat tuntua vaikeilta. Vaikka kiusaaminen on menneisyyttä, sen varjo seuraa mukana. Epävarmuus nostaa päätään: "Entä jos en riitä? Entä jos en kelpaa?"

Vuosien myötä olen kuitenkin alkanut nähdä itseni toisin. Se ei ollut minun vikani. Se ei koskaan ole uhrin vika. Olen löytänyt tapoja käsitellä kokemuksiani – kirjoittaminen on yksi niistä. Se on tapa purkaa, jäsentää ja ehkä myös auttaa muita.

Lopuksi – jos sinä tunnet kipua menneestä

Jos olet kokenut kiusaamista, haluan sanoa tämän: et ole yksin. Sinun kokemuksesi on totta, ja sillä on väliä. Kiusaamisen jättämät jäljet eivät katoa hetkessä, mutta ne eivät myöskään määritä sinua ihmisenä. Sinulla on oikeus tulla kohdatuksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi – juuri sellaisena kuin olet.

Jos et ole kokenut kiusaamista, mutta tunnet jonkun joka on, ole se ystävä, joka kuuntelee ilman kiirettä. Se voi merkitä enemmän kuin arvaat.

📣 Haluatko jakaa oman tarinasi? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin muistojensa kanssa.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

🎓 Osa 2: Opiskelemaan aikuisena – mistä aloittaa?

Kuva
  Aikuisena opiskeleminen voi tuntua isolta harppaukselta – etenkin jos viime opinnoista on aikaa tai elämä on muuten täyttä. Hyvä uutinen on: et ole yksin. Suomessa on paljon vaihtoehtoja, tukimuotoja ja väyliä juuri aikuisille oppijoille. Tässä kattava paketti siitä, miten päästä alkuun ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota. 1. 🔍 Mieti tavoitteesi – mitä haluat ja miksi? Ensin kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään: Haluatko uuden ammatin , paremmat uramahdollisuudet vai oppia jotain uutta ihan itsesi vuoksi? Kuinka paljon aikaa voit käyttää opiskeluun? Oletko täysipäiväisesti töissä , osa-aikainen, työtön, hoitovapaalla? 💡 Tärppi: Kirjoita paperille: 3 asiaa, joita haluaisit osata 1 ala, jota haluaisit kokeilla Miten haluat opiskella: etänä, läsnä, iltaisin, joustavasti? 2. 🧭 Aikuisille sopivat koulutusmuodot 📘 Ammatillinen koulutus (2. aste) Uusi ammatti tai osaamisen päivitys. Mahdollista myös oppisopimuksella – opiskelu työpaikalla. Jo...
Lue lisää

📚 Osa 3: Arki opiskelijana perheen ja työn keskellä

 : Aikuisopiskelu voi olla todella palkitsevaa, mutta myös haastavaa – erityisesti silloin, kun arjessa on monta rautaa tulessa: perhe, työ ja opiskelu. Miten hallita ajankäyttöä, jaksaa opiskella ja silti nauttia elämästä? Tässä blogissa jaan ajanhallintavinkkejä, tukea jaksamiseen ja realistisen kuvan siitä, mitä aikuisopiskelijan arki oikeasti on. 🕒 1. Ajanhallintavinkkejä – kuinka saada kaikki mahtumaan? Aikuisopiskelijan päivät ovat usein täynnä aikarajoitteita , joten ajanhallinta on elintärkeää. Tässä muutama vinkki, jotka voivat auttaa sinua saamaan enemmän irti päivistäsi: Aikatauluta ja priorisoi : Tee itsellesi viikkosuunnitelma , jossa otat huomioon kaikki velvollisuudet – työ, perhe ja opinnot. Käytä esimerkiksi Google Kalenteria tai muita sovelluksia, jotka auttavat näkemään päivittäiset aikarajat. Pienet, päivittäiset tavoitteet : Älä yritä tehdä kaikkea kerralla. Jaa suuret tehtävät pienempiin osiin ja aseta realistisia päivittäisiä tavoitteita, kuten 30 ...
Lue lisää

Elämä syömishäiriön varjossa – ja siitä eteenpäin

Kuva
  Elämä syömishäiriön varjossa – ja siitä eteenpäin Kirjoitan tämän sinulle, joka ehkä kamppailet omien ajatustesi, kehosi tai ruokasuhteesi kanssa. Tai sinulle, joka tunnet jonkun, jonka käytös huolettaa. Haluan jakaa oman tarinani, koska tiedän, miltä tuntuu olla yksin – ja haluan muistuttaa, että kukaan ei ansaitse käydä tätä läpi yksin. Tämä on tarina toipumisesta. Mutta ennen sitä – tämä on myös tarina kivusta, pelosta ja häpeästä. Elettiin 80- ja 90-lukuja, aikaa jolloin syömishäiriöistä ei juuri puhuttu. Tukea ei ollut samalla tavalla kuin nykyään. Ja se teki kaikesta entistä vaikeampaa. Hiljainen alku Kaikki alkoi, kun siirryin kuudennelle luokalle. Aluksi jätin vain kouluruokailun väliin. Kotona sanoin, että olin jo syönyt. Sain siitä jonkinlaista hallinnan tunnetta. Ajattelin, että se oli vain minun tapani elää. Mutta vähitellen siitä tuli jotain enemmän – tai oikeastaan: jotain vähemmän. Vähemmän ruokaa, vähemmän iloa, vähemmän itseä. Seitsemännellä luoka...
Lue lisää